Julkisivupinnat

Pintamateriaalit

  Hiottu pinta Hienopesty
pinta
Musta thumbnail thumbnail
Harmaa thumbnail thumbnail
Punainen thumbnail thumbnail
Keltainen thumbnail thumbnail
Sininen thumbnail thumbnail
Vihreä thumbnail thumbnail
Valkoinen
suomalainen
kiviaines
thumbnail thumbnail
Valkoinen
norjalainen
kiviaines
thumbnail thumbnail

 

Valmistamme erilaiset värivaihtoehdot toiveittesi mukaan ja voimme tehdä niistä mallipalat.

Värit

Väriin vaikuttavat betonin molemmat komponentit: kiviaines ja sementtikivi. Se, kumpi väri lopullisessa betonipinnassa on hallitseva, riippuu betonipinnan käsittelytavasta. Toisin sanoen siitä kuinka suuri määrä kiviainesta paljastuu, ja mikä jää sementtikiven ja kiviaineksen suhteelliseksi näkyväksi osuudeksi pinnassa.

Vaikuttavat fraktiot

Sementtikiven väri määräytyy käytetystä sementtilaadusta ja betonin hienoaineena käytetyn fillerin ( # < 0.25 mm) väristä sekä mahdollisesti sementtikiveen lisätystä väripigmentistä. Runkoaineen osalta väriin vaikuttavat tietenkin ne fraktiot, jotka pintakäsittelytavasta johtuen tulevat paljastetuiksi.

Mitä syvempi pintakäsittely, sitä enemmän erikokoisia fraktioita paljastuu. Betonin runkoaines voidaan muodostaa myös yhdistetyistä kiviaineksista, jolloin hieno, keskikarkea ja karkea kiviaines voivat olla eri kiviaineksista lähtöisin olevia fraktioita.

Vaaleat ja tummat sävyt

Pelkästään värillisiä hienoja kiviaineksia käyttäen saadaan suuri joukko lähes kaiken sävyisiä, tasaisia väribetoneja. Valkosementtiä käyttämällä syntyvät kirkkaammat värisävyt. Luonnonkiviaineita hienoaineena käyttäen sementtikiven sävy jää yleensä kuitenkin melko vaaleaksi. Lisäämällä sementtipastaan väripigmenttejä saadaan syntymään tummempia sementtikiven sävyjä ja siten myös tummempi voimakkaamman värinen väribetoni. Pigmenttien käyttö lisää aina värihajonnan mahdollisuutta. Pigmenttejä voidaan käyttää useampia samanaikaisesti, mutta se on harvoin tarpeen.

Pintakäsittelyt

Valusuunnan vaikutus

Pinnan ilmeeseen vaikuttaa betonimassan tiivistyminen muottiin. Elementit valetaan yleensä vaakavaluina, mutta jotkin elementin osat jäävät pystymuottia vasten valettaviksi pinnoiksi.

Kiviainessisältö pystymuottia vasten valetussa pinnassa jää aina alhaisemmaksi ja yleensä myös huokosettomammaksi kuin vaakamuottia vasten valetussa pinnassa.

Jotta päästään korkealuokkaiseen lopputulokseen, pystyvaluosat tulisi jättää alle 100 mm korkeiksi. Normaalista valumenetelmästä poikkeavilla tavoilla voidaan löytää lopputulokseltaan parempia ratkaisuja, mutta ne on otettava huomioon jo suunnittelussa. Jos sinulla on tarve korkeampiin pystyvalupintoihin, ota meihin yhteyttä suunnitteluvaiheessa.

Sileävalettu pinta

Korkealaatuinen lähes huokoseton pinta, joka jätetään tuotteessa lopulliseksi näköpinnaksi. Jotta sileävalettu pinta saadaan aikaiseksi, muotissa käytetään lakattua puuta, lasikuitua tai hiottua terästä.

Lasuuripinta

Kuultomaalauksen omainen betonipinta, jossa ohut lasuurivärikerros syntyy kovettuneeseen betonipintaan hydrataatiossa syntyneen kalsiumhydroksidin ja lasurointiaineen reaktiona. syntyvä ulkonäkö on hyvin erilainen riippuen lasuroitavasta betonipinnasta. Pinnasta ei synny tasaväristä maalimaista lopputulosta. Sileävaletulle lähes kiiltävälle pinnalle syntyy kuultava vaikutelma, liipatulle sienimäiselle pinnalle syntyy "haljasnahanomainen" tai "säämiskänomainen" pinta. Lasurointiaineista ja taustabetoneista riippuen voidaan valmistaa ruskea-, vihreä- ja sinisävyisiä pintoja.

Patinapinta

Kovettunut betoni käsitellään laimealla happoliuoksella, jolloin pinnasta liukenee pois hyvin ohuesti pois sementtikalvoa paljastaen pienimmät hiekkarakeet. Vaakatasossa upottamalla tehtävällä patinoinnilla on kolme astetta: matala, keskisyvä ja syvä. Patinapinnan visuaalisessa vaikutuksessa määräävinä ovat sementtikivi ja halkaisijaltaan alle 2 mm:n hiekkarakeet. Hiekkarakeiden merkitys lisääntyy, mitä syvempi patinointi on. Patinapinta koetaan luonteeltaan betonipinnaksi.

Hienopesu

Hienopesty pinta syntyy pintahidasteilla. Pinnan visuaalinen vaikutelma syntyy pääasiassa käytetystä kiviaineksesta. Dominoivaksi pinnaksi jää kiviaineksen murskauksessa syntyneet lohkopinnat. Eri sementtilaaduilla ja pigmenteillä pinnan värejä voidaan jonkin verran muuntaa tai tehostaa. Pigmenttien käyttö lisää värihajonnan riskiä. Suurin riski värihajontaan syntyy, jos käytetyn kiviaineksen ja sementtiliiman värikontrasti on suuri. Pesun syvyyttä voidaan hidasteita valikoimalla jossain määrin säädellä ja uusimmilla hidasteilla päästään jo hyvin ohueen pesusyvyyteen. Tällöin myös sementtikiven osuus pinnan luonteessa lisääntyy. Pinta on luonteeltaan keinokivipinta.

Hiottu pinta

Mataksi hiottu pinta tarkoittaa kovettuneen betonin pinnan hiontaa timanteilla. Pintaa leikataan muutama millimetri, jolloin jo kaikkein suurimmatkin pinnassa olevat kiviainekset leikkautuvat. Pinnan luonne muodostuu pääosin leikatuista kivirakeista. Koska leikkauspinnat ovat karheita, ne jäävät mataksi ja kiillotettuun kivipintaan verrattuna hyvin vaaleiksi. Pinnan kiviainesosuus on suuri ja sementtikiven osuus vastaavasti pieni. Pinnan luonne on kivimäinen.

Kiiltäväksi hiottu pinta

Vaiheittaisen hionnan ensimmäisellä karkeahionnalla betonipinta leikataan haluttuun syvyyteen. Betonin kiiltoastetta lisätään toinen toistaan hienommilla hiontakivillä hiomalla kivilaadun kovuudesta riippuen 2–4 kertaa.

Hiotun pinnan ilmeeseen vaikuttaa valittu kiviaines eri fraktioineen, sen väri ja kivilaji, sekä sementtikiven väri. Jos sementtikiven ja kiviaineksen värit ovat lähellä toisiaan, syntyy hiottua kiveä muistuttava vaikutelma. Suuresta värierosta taas syntyy mosaiikkimainen vaikutelma. Hiotun pinnan kiviainesosuus pinnasta on n. 70–80 %, mikä tekee hiotusta pinnasta puhtaana pysyvän ja runkoaineesta riippuen hyvin kulutusta kestävän. Myös valusuunta vaikuttaa pinnan muodostumiseen.

Graafinen betoni

Uusien mahdollisuuksien betonipinta, jonka valmistuksessa poistetaan pinnan sementtiliimaa rasterimaisesti, jolloin pintaan saadaan muodostumaan kuvioita. Rasterointi tehdään graafisen menetelmin – siitä tuotteen nimi.